Ensimmäinen kehityskeskustelu!

Meille tuli kutsu ensimmäiseen kehityskeskusteluun Jesperin koululle.

Jesper käy Marielundsskolanin seitsemättä luokkaa.

Koulu on pieni, siellä on ainoastaan 180 oppilasta esikoulusta yhdeksänteen luokkaan.

 

 

Kehityskeskusteluihin oli varattu kolme iltaa, neljästä kuuteen.

Aikaa ei tarvinnut varata vaan sinne sai mennä milloin sopi itselle parhaiten.

Jokaisen opettajan luona piti käydä ja oppilas sai olla mukana.

Jesper oli mun mukana kun kävin keskusteluissa.

Krister ei valitettavasti päässyt mukaan koska oli Etelä-Ruotsissa töissä.

 

Poikaa kehuttiin varsinkin kielitaidosta, siitä että se osaa niin hyvin suomea ja ruotsia.

Koska se on ollut uudessa koulussa vasta vajaa kaksi kuukautta, niin se hakee vielä omaa paikkaa, mutta kavereita on jo löytynyt.

Hieman on kirittävää matikassa kun on asioita joita Jesper ei ole vielä käynnyt läpi (siitä syytän Jesperin ed. koulun saamatonta opettajaa).

Mutta se on hoidossa.

 

Vähän levotonta on ollut tunneilla, mutta keskusteltiin keinoista miten saadaan tilanne rauhoittumaan.

Lähinnä kenen vieressä Jesper istuu tunneilla.

 

Kaiken kaikkiaan tilanne on hyvä ja poika on sopeutunut uuteen ympäristöön hyvin.

*HUOH* Mikä helpotus!

 

Opettajat oli mukavia ja asiallisia, kehuivat mielumin kuin toruivat.

Korostivat hyviä asioita, mutta kertoi myös vähemmän hyvistä asioista.

Ihan päinvastainen asenne kuin ed. koulussa jossa vaan toruttiin ja Wilma huusi punaisena joka päivä.

 

Tultiin hyvillä mielillä kotia joka on uusi kokemus, sillä ed. koulun kehityskeskustelut oli erittäin negatiivis sävytteisiä.

Ihania lenkkipolkuja!

Tämä blogi vaikuttaa muuttuneen vallan koira-blogiksi, iloineen ja suruineen.

Ja jatkan samalla teemalla, koira-teemalla siis.

Ollaan nimittäin löydetty hienoja lenkkipolkuja kun ollaan oltu ulkona Bellan kanssa.

 

Tässä ihan meidän pihapiirin vieressä on pieni metsäalue jossa on polkuja ristin rastin.

Niitä kuljetaan aina valoisaan aikaan.

 

 

Bella ei ole koskaan ollut mikään helppo lenkkikaveri.

Sillä on niin paljon energiaa, että se säntäilee puolelta toiselle.

Ollaan ostettu sille valjaat joihin naru kiinnitetään rinnan puolelle.

Se on auttanut ja Bellaa on paljon helpompi kontrolloida.

 

Nämä valjaat ollaan ostettu jo vuosia sitten ja ne todellakin on auttanut vetämiseen.

Toki Bellan ikä (7 v.) myös edesauttaa asiaan eikä se ole enää niin aktiivinen.

 

 

Bellalla on myös melkoinen kuntokuuri edessä.

Nyt sillä ei ole enää ruoka aina esillä vaan sillä on tarkat ruoka-ajat.

Lisäksi ollaan ostettu "parempaa" ruokaa ja annetaan myös niveliä parantvaa jauhetta (Bellalla on liikaa painoa ja nivelet kärsii).

 

Lenkkipolut on tosiaan hienot ja päästään nauttimaan metsän tuoksuista vaikka asutaan lähellä keskustaa.

 



Koiran muutto suomesta ruotsiin!

Igor on vielä syvästi meidän muistoissa, mutta me ei saada unohtaa Bellaa.

Bella joka on meidän tornaado, energiapakkaus vailla vertaa.

 

Kun muutto alkoi olla edessä, meidän piti järjestää Bellalle kaikki paperit kuntoon jotta saadaan viedä se Ruotsiin.

 

Ensinnäkin se tarvitsi passin ja toiseksi rokotukset piti laittaa ajantasalle.

Saatiin hoidettua kaikki Muhoksella Mimmivet:ssä.

Bella sai rokotteet parvoria, rabiesta ja kennelyskää vastaan.
Lisäksi tarkistettiin, että sillä varmasti on siru.
Jos sellaista ei ole, se pitää laittaa.
Lopuksi Eläinlääkäri kirjoitti Bellalle hienon passin.

 

Rokotteiden itämisaika oli 21 päivää jolloin sitä ei vielä saatu viedä Ruotsiin.

Mutta kolmen viikon odotukseen jälkeen Bella muutti.

Pysähdyttiin raja-asemalla jossa oltaisi haluttu näyttää Bellan passi, mutta kukaan ei ollut paikalla.

Soitin Tulliin josta mulle kerrottiin, että jos ei kukaan ole paikalla niin passia ei tarvi näyttää.

Asia selvä!

 

Ja jos me halutaan viedä Bella takaisin Suomen puolelle se pitää rokottaa uudestaan, mutta tällä kertaa jollakin toisella rokotteella (en muista millä).

Eli se meidän on hoidettava.

 

Passin hankinta rokotteineen ei ollut niin kallis kuin kuvittelin, se maksoi 121,00 €.

Mun mielestä kohtuullinen korvaus siitä mitä sillä saa.

Igor!

Kun aloitettiin suunnitella muuttoa Ruotsiin, ensimmäiseksi mielen päälle tuli elukat.

Meillähän oli kaksi koiraa ja kolme kissaa.

 

Oltiin samaa mieltä yhdestä asiasta ja se oli ettei Igor jaksa muuttoa.

Se on ulkokoira, se ei pysty olemaan sisällä paksun turkkinsa vuoksi.

Lisäksi Igor on vanha koira eikä tiedetty miten sen sydän jaksaa muuton, se olis täyttänyt jo 13 tammikuussa 2019.

Joten tehtiin se raskas päätös, että Igor laitetaan ikiuneen.

 

Vietettiin viimeiset viikot Igorin kanssa, jokainen sai hyvästellä sen omalla ajallaan.

Mutta kun tuli aika viedä Igor lopetettavaksi, se jäi minun tehtäväksi.

 

 

Tällaisena haluan muistaa Igorin, isona pörröisenä höppänänä.

Valitettavasti se ei enää ollut iso ja pörröinen, vaan heikko ja vanha.

Kuulo oli mennyt, hampaita oli tippunut ja kummassakin silmässä oli kaihi.

 

Igor muutti meille viikkoa vailla sen 7-vuotis syntymäpäivää.

Saatiin melkein kuusi vuotta Igorin kanssa.

Igorilla ja Bellalla on 10 jälkeläistä ympäri Suomen maata.

 

Kiitos Igor kaikista näistä vuosista, olit meille tärkeä!

13-vuotias syömässä meksikolaista!

Täällä on taas ollut hiljaista kun ohjelmat ei ole suostunut toimimaan pöytäkoneella.

Läppärillä kaikki toimii joten bloggaan siis sillä.

 

Viime perjantaina oli suuri päivä kun Jesper täytti kolmetoista.

Nyt se on virallisesti teini (APUA!!! Mihin aika katosi?).

Päivän kunniaksi lähdettiin Luulajaan pankkiasioille, shoppailemaan ja syömään hyvää.

 

Löydettiin yllättäin ravintola kävelykadun varrelta jossa tarjottiin meksikolaista ruokaa

Taco Bar

 

 

Jestas kun oli hyvää... ja edullista.

Ulkona syöminen on muuten paljon edullisempaa ruotsissa kuin suomessa.

 

Jesper tilas meille kaikille kanatortillat ja natchoja, salaatti ja juoma kuului hintaan + kahvi.

 

 

Tämä oli täydellinen paikka juhlistaa Jesperin synttäreitä.

Ja jos joskus olette Luulajassa ja haluatte hyvää lounasta, suosittelen Taco Baria.

Täydet kympit minulle!

Täällä on ollut vähän hiljaisempaa viikonlopun aikana.

Krister on ollut kotona koko viikon ja olen viettänyt mielummin aikaa perheen kanssa kuin tietokoneen ääressä.

Viime viikon bloggauksetkin oli ajoitettuja ja kirjoitettuja aikaa sitten ;-)

 

Iltaisin kun katseltiin TV:tä sain kudottua valmiiksi kymmenennet villasukat tälle vuodelle.

Ja ne oli ihan minulle itselleni.

 

Sain Jesperiltä synttärilahjaksi Unelmien Käsityö-lehden ja sieltä poimin yhden sukkamallin jonka kudoin lähinnä jämälangoista.

Sen verran muutin mallia, että kudoin yksivärisen jalkaosan.

Jos senkin kutoo kirjoneuleena, niin siitä tulee mun mielestä liian paksu.

 

Nämä on kyllä pisimmät sukat jotka olen koskaan kutonut.

Mutta malli oli niin helppo, ettei niissä mennyt kauan.

 

Nämä kympin sukat on siis minulle lämmittämään kylmiä talvijalkoja.

EDIT: Pilville muistiksi, että jos kudot nämä sukat vielä itsellesi niin laita varteen vähemmän silmukoita. Tällä silmukkamäärällä sukat ovat liian isot sinulle. Jalkaterän silmukkamäärä on hyvä.

Elävissä kuvissa!

Viikonlopun tapahtumat yläkerran naaprilla ei vaikuttanut meidän suunnitelmiin mitenkään.

Krister oli töissä ja me päätettiin Jesperin kanssa kokeillä naapurimaan leffatarjontaa.

 

 

Tornion kauppakeskuksessa on BioRex ja sen ohjelmistossa pyöri viikonloppuna mm. Johnny English.

Päätettiin Jesperin kanssa, että mennään iltapäivänäytökseen katsomaan Johnny Englishiä.

 

Hämmästyttiin siitä miten hieno leffateatteri oli, siisti ja nykyaikainen.

Ei tietenkään kooltaan mitenkään verrattavissa Oulun jättimäiseen Finnkinoon, mutta paljon siistimpi.

 

Ostettiin tietysti herkkuja mukaan saliin, poppareita kurpitsassa Halloween teeman mukaisesti.

 

 

Citymarketista haettiin lisää limsaa ja karkkipussi.

 

Leffa oli.... Rowan Atkinson.

Oikeastaan koko leffa pyöri Atkinsonin ilmeitten ja liikehdinnän varassa.

Mulle Atkinson on, ja tulee aina olemaan, Mr. Bean.

 

Tämä leffa tuntui väkipakonnaiselta tehdyltä, Atkinson kantoi koko leffan.

Toki saatiin nauraa, mutta kun näille samoille vitseille ja kömmähdyksille on jo naurettu ennenkin.

 

Jesper tykkäs ja suosittelenkin leffaa 10-13 vuotiaille.

Vaikka se on K7-leffa (vanhempien kanssa K4), niin ei pienemmät lapset jaksa seurata sitä varsinkaan jos/kun ne ei osaa vielä lukea tai ymmärrä englantia.

 

Meillä oli kuitenkin kivaa Jesperin kanssa ja saatiin jotain tekemistä pitkään viikonloppuun.

Ihan varmasti mennään uudestaan leffaan joku päivä Tornioin BioRexiin.