Tiskiä!

Kirjoitin edelliseen postaukseen, että meidän pyykkikone meni rikki kesällä.

No niin meni tiskikonekin!

Mietittiin, että ostetaanko uusi kone ja kannetaan se mukaan muutossa (tiedettiin ettei uudessa kodissa ole tiskikonetta).

Vai, ostetaanko uusi vasta ruotsista.

 

Googletin tiskikoneitten hintoja.

Vertasin suomen ja ruotsin hintoja ja olin lentää tuolilta kun huomasin, että ruotsin hinnat oli paaaljon korkeammat kuin suomen.

 

Tultiin siihen tulokseen, että ostetaan uusi kone suomesta, mutta viedään se uutena ensimmäisessä muuttokuormassa Ruotsiin.

Ja nyt meillä on uusi tiskikone, jei!

 

Liian matala kone

 

Valitettavasti se on vaan liian matala.

Joko mä laitan jotkut palikat jalkojen alle tai laitan jonkun listan tuohon koneen päälle.

 

Kuten näette, niin meillä on iso jääkaappi ja pakastin, aivan mahtavaa.

Sen takia myin meidän parin vuoden vanhan pakastimen ed. kodista kun tiesin, että uudessa kodissa on iso pakastin.

Mutta lisää kuvia keittiöstä joku toinen kerta.

 

Tiskikone on kuitenkin kallein investointi joka ollaan tehty tähän mennessä uuteen kotiin.

Ilman konetta en kuitenkaan kykene elämään, MÄ INHOAN KÄSIN TISKAAMISTA!

Jos jotain astiaa ei voi pestä koneessa, sitä on turha tuoda meille.

 

Mutta joo, kodinkoneet on huomattavasti edullisempia suomessa kuin ruotsissa, vinkkinä vaan.

 

Tässäkin säästettiin mukava summa kun ostettiin kone suomesta eikä ruotsista.

Lisäksi mulla on opeteltavaa siinä kun kone ei tarvi olla täyteen tupattu joka pesua varten.

Meillä kuuluu nimittäin vesi vuokraan, eli sitä ei makseta kulutuksen mukaan.

Maksetan ainoastaan kulutussähkö.

Paljonkohan me säästetään vesimaksuissakin nyt kun se kuuluu vuokraan?

 

Nyt on kuitenkin uuden karhea kone ja astiat kiiltää kaapissa.

 

Pyykkiä!

Mun intohimo on pyykinpesu.

Joo, se kuulostaa ihan hullulta, mutta se on totta.

Olen aina tykännyt pyykinpesusta, olen jopa ollut pesulassa töissä 1,5 vuotta.

Kulutan pyykinpesukoneita enemmän kuin normaalit ihmiset.

Meillä koneet menee rikki noin 1-2 vuoden välein.

 

Ja niin kävi taas tänä kesänä.

Tiesin, että muutetaan syksyllä Haaparannalle taloyhtiöön jossa on pyykkitupa joten en raaskinut/viitsinyt ostaa uutta konetta.

Hiukan haasteellistahan se oli kun piti keksiä keinoja pestä pyykkiä, mutta sekin onnistui.

 

Kun sitten muutettiin, otin mukaan monta säkillistä likapyykkiä.

Loppujen lopuksi pesin 17 (!) koneellista pyykkiä parissa päivässä.

 

Ja mikä parasta, PESU ON ILMAISTA!!!

Ihan totta, se ei maksa mitään!

OMG!

Lisäksi siellä on kuivausrumpu, kuivauskaappi ja mankeli sekä matonpesukone.

Olen päässyt taivaaseen.

 

Kolme isoa pyykkikonetta

 

Olen ihan sekaisin onnesta, miten tämä voi olla ilmaista?!?

Pyykkiaikaa on neljä tuntia ja siinä ajassa kerkiää hyvin pestä ja kuivaa pyykit sekä mankeloimaan lakanat.

Olen jo viettänyt aikaa pyykkituvassa useamman tunnin.

Olen pessyt vaatetta, lakanoita, pyyhkeitä ja mattoja.

 

Mattokone

 

Aika uskomaton etu, ilmainen pyykinpesu.

Tai no, onhan se sisälletty vuokraan, mutta ei tarvi olla kolikoita pyykkikonetta varten.

Mielummin maksan sen vuokrassa.

 

Paljonkohan me säästetään vesi- ja sähkölaskuissa?

Ne piti nimittäin maksaa itse silloin kun asuttiin omakotitalossa.

Ja tietysti säästetään jo iso summa siinä kun ei tarvitse itse hankkia pyykkikonetta (1-2 vuoden välein), kuivausrumpua ja kuivaustelineitä.

Pesuaineet pitää tietysti ostaa itse.

Ainoa investointi jonka olen tehnyt on kaksi IKEAn isoa kassia pyykin kuljetusta varten.

Tämä intestointi maksoi meille 20kr.

 

 

Kuva lainattu täältä.

 

Ai ai, ihanaa pyykinpesua.

Villasukkia!

Jottei tämä blogi olisi pelkkä asiablogi ruotsiin muutosta, niin kerron teille mun kutomis harrastuksesta.

Kudon villasukkia itselleni, perheelle, sukulaisille, ystäville ja hyväntekeväisyyteen.

En jaksa keskittyä muuhun kutomiseen kuin sukkiin, ne on tarpeeksi nopeatemposia mun makuun.

 

Tässä sukkia jotka olen kutonut tänä vuonna edellisessä kodissa.
(Lähinnä mulle itselleni muistoksi mitä olen kutonut)

 

Vuoden ensimmäiset sukat oli koossa 40 ja meni myyntiin.

Nämä myin Facebookin kirppariryhmässä.

Valitettavasti en muista näitten nimeä enkä voi linkittää ohjetta tänne.

Lankana oli kuitenkin Novitan 7 Veljestä musta ja Aurora Kissankello.

 

Vuoden toiset sukat meni vastasyntyneelle ystävän tytölle.

Ohje näille löytyy täältä.

Nämä oli nopeat ja helpot kutoa.

Nämä kudoin Novitan Keto langasta joka sopii lapsille ja villa-allergikoille.

Kevättalvella Jesper kertoi, että se on hukannut lapasensa ja käsiä paleltaa.

Joten tein poikkeuksen sukkien kudonnasta ja kudoin maailman helpoimmat lapaset, DROPSin malli Winter Cozy Mittens.

Näistä tuli kolmannet työt.

Ohje löytyy täältä.

Luulen, että nämä on kudottu Novitan Jenkka langalla.

 

 Palasin taas villasukkien kutomiseen, mutta halusin kokeilla jotakin uutta.

Koko kevään neulontaryhmissä näkyi kuvia varrettomista villasukista ja halusin kokeilla niitä.

Kudoin heti kahdet parit, malli omasta päästä, koossa 38 ja 41.

Väistä tuli työt numero neljä ja viisi, myin ne Facebookin myyntiryhmässä.

Ne on kudottu Novitan 7 veljestä valkoinen, harmaa ja raitalanka Pellavapellosta.

 

Kun Jesper valitteli kylmiä jalkoja halusin kutoa sille oikein hienot miesten malliset sukat.

Nämä on DROPSin malli Ólafur Socks ja ohje näille löytyy täältä.

Nämä on kudottu koossa 42 ja Novitan 7 veljestä langasta.

Näihin kuudensiin töihin Jesper rakastui heti.

Nyt oli aika tehdä mulle sukat, sillä mulla oli enää yhdet ehjät villasukat kaapissa.

Olin saanut anopilta Novitan mustaa Nalle lankaa joka on mielestäni aivan liian ohutta, mutta päätin kokeilla kutoa pitsisukat sillä.

En todellakaan tykkää kutoa pitsikuviota, kudon mielummin kirjoneuletta, mutta sain nämä kuitenkin valmiiksi vaikka tiukkaa teki.

Malliksi valikoitui Niina Laitisen Midsummer Socks ja ohje löytyy täältä.

Näistä tuli työ numero seitsemän.

 

Pitsisukkien jälkeen halusin kutoa jotakin helppoa taas ja päätin tehdä yhdet varrettomat, malli omasta päästä.

Nämä on kokoa 38-39 ja menee lahjasäkkiin, en vielä tiedä kenelle.

Ne on kudottu Novitan 7 veljeksen valkoisella ja raita lanka Punatulkulla ja niistä tuli työ numero kahdeksan.

Yhdeksännet valmistuneet työt aloitin jo edellis vuonna, mutta työ tökki tosi pahasti, inhoan nimittäin tuota vihreää lankaa joka on Novitan 7 veljeksen Aurora Kieloa.

Yritin keventää sitä valkoisella, mutta ei se auttanut, en vaan tykkää tuosta langasta.

Nämä on kudottu koossa 38-39 ja menee myös lahjasäkkiin odottamaan saajaa.

Malli on ihan perussukka jonka tvistinä on rivinousu.

Malli rivinousuu löytyy ihan Googlettamalla sana "rivinousu".

 

Tässä kaikki sukat jotka olen kutonut tänä vuonna suomen puolella.

Monet sukat olen jo aloittanut uudessa kotimaassa, mutta niistä enemmän kun ne valmistuu.

Muuttosiivous!

En tiedä miten kirjoittaisin tästä niin, etten loukkaa ketään, joten kirjoitan sen suoraan.

Asunto johon muutettiin oli törkynen, suoraan sanottuna paskanen lattiasta kattoon.

Kuurasin asuntoa muuton ohella lähes viikon.

 

Muistan kun käytiin katsomassa tyhjää asuntoa, että mun ensimmäinen reaktio oli, että miten tämä on niin synkkä.

Kun sit saatiin avaimet tänne ja pääsin tutustumaan asuntoon tarkemmin, huomasin että kaikkialla on likaista, pölyistä ja tahmaista.

Ikkunoita ei oltu pesty varmaan pariin vuoteen, ovet ja karmit oli mustia kädenjälkiä täynnä, keittiöstä puhumattakaan *yök*

 

Sitä mukaan kun nostin tavaroita paikoilleen kuurasin paikat puhtaaksi.

Ensimmäiseksi pesin kuitenkin ikkunat.

 

Ikkunanpesuvettä

 

Kuvassa ikkunanpesuvesi olohuoneen kolmesta pienestä räppänästä.

Sinisessä sangossa itse ikkunanpesuvesi ja oranssissa sangossa karmien pesuvesi.

 

Pelkkä ikkunanpesu valaisi asuntoa huomattavasti sillä sisäikkunat oli pyyhitty rätillä ja pinta oli harmaan rasvan peitossa, ulkoikkunat ja välit ei oltu pestu varmaan moneen vuoteen.

 

Kaikki vaatekomerot oli pölysiä sisältä ja ovet tahmasia käsi/sormenjäljistä.

Myös kaikki väliovet karmeineen oli tahmaisia ja mustia.

 

Keittiö oli vastenmielinen eikä tullut mieleenkään laittaa ruokaa siellä.

Kuurasin kaikki kodinkoneet liesituulletinta myöten.

Ruokakomerosta löytyi kuivuneita pipereita ja kuivkakkua joista pöllähti miljoona pikkukärpästä.

 

Vessa/suihku haisi viemärille ja lahjaksi meille oli jätetty paskanen vessaharja.

Senkin huoneen kuurasin lattiasta kattoon eikä siellä ole sen jälkeen haissut viemäri.

 

Asuntoon oli siis tehty muuttotarkastus ja se oli parin huomautuksen jälkeen muuttokunnossa.

Ihmettelen vain miten se on voitu päästää läpi tarkastuksesta?

 

En ole ollut yhteydessä kuntaan koskien muuttosiivouksen huonoa laatua joten oikeastaan mulla ei ole varaa valittaa.

Haluan kuitenkin kirjoittaa tänne itselleni muistiin, että jos joskus muutetaan pois täältä, etten kuuraa asuntoa putipuhtaaksi turhaan.

Tee vain pakolliset siivoukset, eli imurointi ja lattianpesu.

Kirjautua ruotsalaiseen väestörekisteriin!

Paperityöt on tylsiä, mutta ne on tehtävä.

Yksi niistä on väestörekisteriin kirjautuminen.

Jos olet muuttamassa yksin Ruotsiin se on helppoa, marssit vain lähimpään verotoimistoon ja anot ruotsalaista henkilötunnusta.

 

Kuva lainattu täältä

 

MUTTA, sinulla on oltava osoite ruotsissa johon sinut kirjataan, tämä on tärkeää.

Lisäksi sinulla on oltava kuvallinen henkilötodistus, ajokortti ei kelpaa mutta passi toimii.

Jos sinulla on vanha henkilötunnus Ruotsissa, se löytyy järjestelmästä heti (olettaen että muistat sen) ja se aktivoidaan uudestaan sinulle käyttöön.

Jos et muista vanhaa henkilötunnusta sen löytäminen järjestelmästä voi mennä useampi viikko, varaudu puhelinrumbaan.

Jos perheessä on lapsia, tilanne vaatii enemmän paperisotaa.

(Ollaan naimisissa ja Krister on Jesperin isä, muutto tapahtuu siis vanhempien yhteisymmärryksessä)

1. Tilaa lapsen syntymätodistus omasta maistraatista

2. Tilaa vanhempien vihkitodistus omasta maistraatista

3. Hanki koko perheelle kuvalliset henkilötodistukset kuten passit (ajokortti ei kelpaa)

4. Hanki itsellesi osoite Ruotsista johon sinut kirjataan (asunnon saat ainoastaan jos sinulla on henkilötunnus joten tässä pieni dilemma, mutta käytä esim. c/o osoitetta)

5. Menkää koko perhe verotoimistoon anomaan henkilötunnuksia tai aktivoimaan vanhat tunnukset. Muista ottaa mukaan syntymä- ja vihkitodistus sekä henkilötodistukset.

Kun tunnukset ovat tulleet, tästä ilmoitetaan sinulle postitse siihen osoitteeseen jonka olet antanut verotoimistolle postitusosoitteeksi.

Minä muistin mun ruotsalaisen henkilötunnuksen, mutta Krister ei.

Jesperillä ei sellaista ole ollutkaan koskaan.

Mun tiedoissa oli mun tyttönimi järjestelmässä joka korjattiin.

No miten ruotsalainen henkilötunnus eroaa suomalaisesta?

Sanotaan vaikka, että olen syntynyt 25.3.1980 (joka ei ole totta!).

Suomalainen henk.tunnus:

250380-xxxx

Ruotsalainen henk.tunnus:

800325-xxxx

Kristerillä meni henkilötunnuksen aktivointiin kolme (3) viikkoa.

Minulla meni 5,5 viikkoa.

Jesperillä 5,5 viikkoa.

 

Se miksi Jesperillä ja mulla kesti kauemmin en tiedä, mutta luulen että se johtui siitä että Krister kävi verotoimistossa kolme kuukautta ennen meitä.

Ehkä niillä oli enemmän kiireitä kun meidän paperit tuli sisälle?

 

Henkilötunnuksen saaminen vaatii kyllä pitkiä hermoja ja paljon paperisotaa.

Ei kivaa, mutta nyt ne kuitenkin on meillä ja asutaan virallisesti Ruotsissa.

Kuva lainattu täältä.



Avaimet!

Eräänä syksyisenä maanantai aamuna astuin Haaparannan kunnantaloon ja menin suoraan asuntotoimistoon.

Siellä minua odotti kourallinen avaimia.

 

Nyt on valinnanvaraa

 

Tässä on kolme kotiavainta ja yksi varaston avainta.

Nuo neliönmuotoiset möykyt on saunan ja pyykkituvan varausavaimia.

Kuvasta puuttuu vielä kaksi autotallin avainta.

 

Ollaan siis vuokrattu meille myös autotalli jotta saadaan auto lämmitystolppaan talveksi.

Lisäksi tarvitaan varastotilaa jota löytyy autotallista reilusti.

 

Sauna ja pyykkitupa varataan siis noilla asuntokohtaisilla möykyillä jotka lukitaan varaustauluun halutun ajan kohdalle.

Otan joku päivä kuvan varaustaulusta, niin näette miltä se näyttää.

Tosi näppärä systeemi kuitenkin.

 

Täytyy sanoa, että oli hieno tunne saada avaimet uuteen kotiin.

Nyt muutto konkretisoitui, nyt ei ollut paluuta vanhaan enään.

 

Ja nyt alkoi se mukavin osuus, sisustaminen!

Siitä sit kuvia sitä mukaan kun työ edistyy.



Asunnon hakua!

Meille oli heti alkuun selvä, että haetaan kunnan vuokra asunto kun muutetaan Ruotsiin.

Jesperillä on peruskoulua jäljellä enään kolme vuotta jonka jälkeen se lähtee opiskelemaan ehkä toiselle paikkakunnalle, who knows?

Ei haluta sitoa meitä yhdelle paikkakunnalle loppuelämäksi ostamalla omistusasuntoa joten vuokraaminen on paras vaihtoehto tällä hetkellä.

 

Joten eräänä keväisenä päivänä käytiin Haaparannan Kunnantalolla ja ilmoittauduttiin asuntojonoon.

Me haluttiin ehdottomasti 3h+keittiö.

Lisäksi asuntoon piti saada tuoda lemmikkieläimiä (kissa ja koira).

 

Hämmästys oli suuri kun vuokralaisilta ei vaadittu takuuvuokraa, ihan totta!

Lisäksi kaikkiin asuntoihin olivat lemmikit tervetulleita.

OMG! Pikkasen eri asenne kuin suomalaisilla vuokranantajilla.

 

Haaparannalta löytyi heti useampi vapaa asunto joita päästiin katsomaan.

Sisälle ei päästy, mutta pihoilla käytiin.

 

Ensin käytiin Nikkalassa joka sijaistee reilu 10 km. Haaparannan keskustasta.

Siellä kunnan asunnot oli kamalia barakkimaisia rivitaloja.

 

Siellä ei ole yläastetta, joten Jesper joutuisi kulkea koulumatkat bussilla.

Juu, ei!

 

Seuraavaksi käytiin Seskarössä joka sijaitsee n. 30 km Haaparannasta Kalixiin päin.

Ihan OK asunnot, mutta aivan liian kaukana.

 

Sielläkään ei ole yläastetta joten Jesperin koulumatkat taittuisi bussilla.
Koulumatka olisi sama kuin Muhos-Oulu, eli tunti suuntaan.
EI, ei, ei..

 

1,5 km keskustasta on melko iso asuinalue, Marielund.

Siellä on kaksikerroksisia pienkerrostaloja.

 

Talot ja pihat näyttivät siisteiltä ja parasta tietysti on se, että Jesperin kouluun olisi kilometri.
Keskusta ja kaupat on parin kilsan päässä ja pihoilta pääsee metsäpoluille koiralenkille.

 

Päätettiin, että Marielundin asuinalueelle halutaan.
Ja, sieltä saatiin koti.

Kuten saatatte kuvista huomata, niin käytiin tosiaan jo kevät-talvella katsomassa asuntoja (olisikohan ollut huhtikuussa?).
Kuitenkin muutettiin Haaparannalle vasta 1.9.2018, eli melkein neljä kuukautta myöhemmin.
Joten ei me ihan päähänpistosta lähdetty muuttamaan vaan se oli pidemmän ajan suunnitelman lopputulos.

Saas nähdä miten mettäläiset sopeutuu kerrostaloasumiseen.

Historiaa!

Aloitetaan tämä blogi pienellä historian pläjäyksellä.

 

Minä, Pilvi, olen syntynyt Ruotsin Södertäljessä 70-luvulla jossa asuin ensimmäiset 17 vuotta elämästäni.

Kävin suomenkielisen peruskoulun ja vuoden ruotsinkielistä lukiota ennen kun perheemme muutti Suomeen.

Tapasin tulevan mieheni, Kristerin, Södertäljessä pari kuukautta ennen muttoa Suomeen.

 

Krister on syntynyt ja elänyt ensimmäiset 20 vuotta elämästään Suomen Pietarsaaressa.

Krister on käynyt ruotsinkielisen perus- ja ammattikoulun.

Krister oli asunut Ruotsissa reilu vuoden ennen kun tapasimme yhteisten tuttujen luona.

Silloin oli Vappu 1990.

 

Kun kesällä 1990 kerroin Kristerille, että vanhempani on päättänyt muutta takaisin Suomeen ja meidän lapsien on tultava mukaan (olin alle 18 v. silloin) Krister sanoi heti, että hän muuttaa meidän mukana.

Rakkautta!

 

Muutimme vanhempieni kanssa Lapualle vanhaan kyläkouluun, Krister vuokrasi itsellensä pienen yksiön keskustasta.

Minä menin lukion enimmäiselle luokalle ja totesin nopeasti ettei se ollut mun juttu.

Ensinnäkin en osannut Suomea niin hyvin, että olisin pärjännyt suomenkielisessä lukiossa.

Toiseksi totesin lukion olevan turhaa ajanhaaskausta koska eihän siellä saa ammattia, toisin kuin ruotsalaisessa lukiossa.

 

Krister muutti melko pian Pietarsaareen jatkamaan isänsä yritystä.

Minä muutin Pietarsaareen heti lukion ensimmäisen luokan koulupäättäjäispäivänä, olin täyttänyt 18 v. helmikuussa. Olin hankkinut itselleni opiskelupaikan Pietarsaaren ruotsinkielisessä Kauppaoppilaitoksessa sekä kesätyöpaikan kioskilta, Krister oli vuokrannut meille asunnon.

 

Siitä alkoi meidän yhteinen taival.

 

Asuttiin viisi vuotta Pietarsaaressa jonka aikana mentiin naimisiin elokuussa -95. 

 

19.8.1995

 

Syksyllä -95 muutettiin Kokemäelle Kristerin töitten perässä.

Siellä asuttiin viisi vuotta.

Keväällä 2000 muutettiin Muhokselle josta myös ostettiin meidän ensimmäinen asunto syksyllä 2002.

 

Vuonna 2005 syntyi kauan odotettu poikamme Jesper.

 

 

Samana vuonna aloitimme rakennusurakan, unelmiemme talo Muhoksella jonne muutettiin 2009.

 

Jesper kävi ruotsinkielistä tarhaa ja peruskoulua Oulussa, kotona puhutaan ruotsia.

Näin ollen kielellisesti muutto ruotsiin ei tuota mitään ongelmia kenellekkään meidän perheessä.

Krister puhuu suomenruotsia, minä ruotsia ja Jesper jotain sekoitusta kummastakin.

 

Suomessa kerittiin olla monessa työpaikassa Kristerin kanssa, yritystäkin pyöritettiin yhdessä.

Kristerin pisin työura elämässä on kuitenkin ollut Rautatieala jolla se on ollut 25 vuotta.

Minä olen tehnyt kaikkea maan ja taivaan välillä.

 

Kesällä 2018 meidän elämä heitti häränpyllyä ja Krister palasin Rautateille töihin.

Työ oli kuitenkin Ruotsissa joten tehtiin yhteinen päätös muutta Ruotsiin.

Tästä siis alkaa meidän kertomus.

 

Tervetuloa tälle matkalle!