Meille tuli kutsu ensimmäiseen kehityskeskusteluun Jesperin koululle.
Jesper käy Marielundsskolanin seitsemättä luokkaa.
Koulu on pieni, siellä on ainoastaan 180 oppilasta esikoulusta yhdeksänteen luokkaan.
Kehityskeskusteluihin oli varattu kolme iltaa, neljästä kuuteen.
Aikaa ei tarvinnut varata vaan sinne sai mennä milloin sopi itselle parhaiten.
Jokaisen opettajan luona piti käydä ja oppilas sai olla mukana.
Jesper oli mun mukana kun kävin keskusteluissa.
Krister ei valitettavasti päässyt mukaan koska oli Etelä-Ruotsissa töissä.
Poikaa kehuttiin varsinkin kielitaidosta, siitä että se osaa niin hyvin suomea ja ruotsia.
Koska se on ollut uudessa koulussa vasta vajaa kaksi kuukautta, niin se hakee vielä omaa paikkaa, mutta kavereita on jo löytynyt.
Hieman on kirittävää matikassa kun on asioita joita Jesper ei ole vielä käynnyt läpi (siitä syytän Jesperin ed. koulun saamatonta opettajaa).
Mutta se on hoidossa.
Vähän levotonta on ollut tunneilla, mutta keskusteltiin keinoista miten saadaan tilanne rauhoittumaan.
Lähinnä kenen vieressä Jesper istuu tunneilla.
Kaiken kaikkiaan tilanne on hyvä ja poika on sopeutunut uuteen ympäristöön hyvin.
*HUOH* Mikä helpotus!
Opettajat oli mukavia ja asiallisia, kehuivat mielumin kuin toruivat.
Korostivat hyviä asioita, mutta kertoi myös vähemmän hyvistä asioista.
Ihan päinvastainen asenne kuin ed. koulussa jossa vaan toruttiin ja Wilma huusi punaisena joka päivä.
Tultiin hyvillä mielillä kotia joka on uusi kokemus, sillä ed. koulun kehityskeskustelut oli erittäin negatiivis sävytteisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti