Olohuone nyt ja uusi TV-taso!

Meidän vanhassa TV-tasossa ei ollut mitään vikaa.

Se toimi, oli ehjä ja söi sisäänsä paljon tavaraa.

Mutta... väri ei miellyttänyt minua, se oli pähkinänruskea.

 

Ostettiin se n. 15 vuotta sitten meidän Muhoksen rivariin jonne se sopi tosi hyvin.

Haaveilin uudesta TV-tasosta kun muutettiin meidän Muhoksen omakotitaloon, mutta meillä oli muita rahareikiä.

 

Kun tehtiin muuttoa Haaparannalle päätin, ettei vanhaa TV-tasoa oteta mukaan.

Ja nyt meillä on uusi taso!

 

 

Tämä on IKEAn mallistosta ja juuri sellainen josta olen haaveillut kauan.

Tämäkin syö sisäänsä paljon tavaraa ja kaikki johdot saa piiloon sen sisälle.

 

 

Joku päivä ostan pienemmät kaiuttimet, nuo nykyiset on aivan liian suuret.

Mutta se ei ole mitenkään prioriteettilistan ykkösenä.

 

Tuo puinen säleikkö joka on olohuoneen ja eteisen välissä on ihan karsea, voisipa sen edes maalata valkoiseksi.

 

Tuo TV-taso on ainut investointi joka ollaan tähän mennessä tehty olohuoneeseen kaikki muut on tuotu mukana edellisestä kodista.

Verhoja meillä ei vielä ole.

Tai no, verhot odottaa kaapissa, mutta tangot on vielä kaupassa :-D

 

 

Nyt aletaan olemaan tyytyväisiä olohuoneeseen, täällä on mukava pötkötellä ja katsella leffoja.

Sohvan päältä puuttu tauluja, mutta yksi on jo hankittu.

Pitää vielä löytää muutama lisää ja kiinnittää kaikki seinälle yhtä aikaa.

 

Pikku hiljaa alkaa tämä asunto tuntumaan kodilta.

 

Hyvän mielen sukat!

Kuulun muutamaan kudonta/villasukka ryhmään Facebookissa.
Aina välillä joku laittaa lahjoituspyynnön villasukkiin.
Se voi olla esim. vastasyntyneitten- tai syöpäosasto joka tarvitsee lahjoituksia.

Eräs pyyntö kiinnitti mun huomion, siinä pyydettiin villasukkia Sodankylän Säpikäs Ry:lle.
Villasukat menee jäsenten joululahjoiksi sekä arpajaisvoittoihin.

Tämä on asia jota haluan tukea, kuitenkaan väheksymättä vastasyntyneitä ja syöpäsairaita.
Se, että yhdistys on Pohjoisessa on se joka herätti mun huomion.

Nämä sukat kudoin ja lähetin Sodankylään:

 

Sukkien malli on DROPS Design; Silver Dream Socks.

Ne on kudottu 7 veljestä langasta ja on koossa 40-41.

Kudoin ne sellaisilla väreillä, että ne sopii sekä miehelle että naiselle.

 

Näistä tuli nyt sukat numero 11/2018.

 

Meidän perhe toivottaa Lämpimiä ajatuksia ja jalkoja Sodankylään.

Ensimmäinen kehityskeskustelu!

Meille tuli kutsu ensimmäiseen kehityskeskusteluun Jesperin koululle.

Jesper käy Marielundsskolanin seitsemättä luokkaa.

Koulu on pieni, siellä on ainoastaan 180 oppilasta esikoulusta yhdeksänteen luokkaan.

 

 

Kehityskeskusteluihin oli varattu kolme iltaa, neljästä kuuteen.

Aikaa ei tarvinnut varata vaan sinne sai mennä milloin sopi itselle parhaiten.

Jokaisen opettajan luona piti käydä ja oppilas sai olla mukana.

Jesper oli mun mukana kun kävin keskusteluissa.

Krister ei valitettavasti päässyt mukaan koska oli Etelä-Ruotsissa töissä.

 

Poikaa kehuttiin varsinkin kielitaidosta, siitä että se osaa niin hyvin suomea ja ruotsia.

Koska se on ollut uudessa koulussa vasta vajaa kaksi kuukautta, niin se hakee vielä omaa paikkaa, mutta kavereita on jo löytynyt.

Hieman on kirittävää matikassa kun on asioita joita Jesper ei ole vielä käynnyt läpi (siitä syytän Jesperin ed. koulun saamatonta opettajaa).

Mutta se on hoidossa.

 

Vähän levotonta on ollut tunneilla, mutta keskusteltiin keinoista miten saadaan tilanne rauhoittumaan.

Lähinnä kenen vieressä Jesper istuu tunneilla.

 

Kaiken kaikkiaan tilanne on hyvä ja poika on sopeutunut uuteen ympäristöön hyvin.

*HUOH* Mikä helpotus!

 

Opettajat oli mukavia ja asiallisia, kehuivat mielumin kuin toruivat.

Korostivat hyviä asioita, mutta kertoi myös vähemmän hyvistä asioista.

Ihan päinvastainen asenne kuin ed. koulussa jossa vaan toruttiin ja Wilma huusi punaisena joka päivä.

 

Tultiin hyvillä mielillä kotia joka on uusi kokemus, sillä ed. koulun kehityskeskustelut oli erittäin negatiivis sävytteisiä.

Ihania lenkkipolkuja!

Tämä blogi vaikuttaa muuttuneen vallan koira-blogiksi, iloineen ja suruineen.

Ja jatkan samalla teemalla, koira-teemalla siis.

Ollaan nimittäin löydetty hienoja lenkkipolkuja kun ollaan oltu ulkona Bellan kanssa.

 

Tässä ihan meidän pihapiirin vieressä on pieni metsäalue jossa on polkuja ristin rastin.

Niitä kuljetaan aina valoisaan aikaan.

 

 

Bella ei ole koskaan ollut mikään helppo lenkkikaveri.

Sillä on niin paljon energiaa, että se säntäilee puolelta toiselle.

Ollaan ostettu sille valjaat joihin naru kiinnitetään rinnan puolelle.

Se on auttanut ja Bellaa on paljon helpompi kontrolloida.

 

Nämä valjaat ollaan ostettu jo vuosia sitten ja ne todellakin on auttanut vetämiseen.

Toki Bellan ikä (7 v.) myös edesauttaa asiaan eikä se ole enää niin aktiivinen.

 

 

Bellalla on myös melkoinen kuntokuuri edessä.

Nyt sillä ei ole enää ruoka aina esillä vaan sillä on tarkat ruoka-ajat.

Lisäksi ollaan ostettu "parempaa" ruokaa ja annetaan myös niveliä parantvaa jauhetta (Bellalla on liikaa painoa ja nivelet kärsii).

 

Lenkkipolut on tosiaan hienot ja päästään nauttimaan metsän tuoksuista vaikka asutaan lähellä keskustaa.

 



Koiran muutto suomesta ruotsiin!

Igor on vielä syvästi meidän muistoissa, mutta me ei saada unohtaa Bellaa.

Bella joka on meidän tornaado, energiapakkaus vailla vertaa.

 

Kun muutto alkoi olla edessä, meidän piti järjestää Bellalle kaikki paperit kuntoon jotta saadaan viedä se Ruotsiin.

 

Ensinnäkin se tarvitsi passin ja toiseksi rokotukset piti laittaa ajantasalle.

Saatiin hoidettua kaikki Muhoksella Mimmivet:ssä.

Bella sai rokotteet parvoria, rabiesta ja kennelyskää vastaan.
Lisäksi tarkistettiin, että sillä varmasti on siru.
Jos sellaista ei ole, se pitää laittaa.
Lopuksi Eläinlääkäri kirjoitti Bellalle hienon passin.

 

Rokotteiden itämisaika oli 21 päivää jolloin sitä ei vielä saatu viedä Ruotsiin.

Mutta kolmen viikon odotukseen jälkeen Bella muutti.

Pysähdyttiin raja-asemalla jossa oltaisi haluttu näyttää Bellan passi, mutta kukaan ei ollut paikalla.

Soitin Tulliin josta mulle kerrottiin, että jos ei kukaan ole paikalla niin passia ei tarvi näyttää.

Asia selvä!

 

Ja jos me halutaan viedä Bella takaisin Suomen puolelle se pitää rokottaa uudestaan, mutta tällä kertaa jollakin toisella rokotteella (en muista millä).

Eli se meidän on hoidettava.

 

Passin hankinta rokotteineen ei ollut niin kallis kuin kuvittelin, se maksoi 121,00 €.

Mun mielestä kohtuullinen korvaus siitä mitä sillä saa.

Igor!

Kun aloitettiin suunnitella muuttoa Ruotsiin, ensimmäiseksi mielen päälle tuli elukat.

Meillähän oli kaksi koiraa ja kolme kissaa.

 

Oltiin samaa mieltä yhdestä asiasta ja se oli ettei Igor jaksa muuttoa.

Se on ulkokoira, se ei pysty olemaan sisällä paksun turkkinsa vuoksi.

Lisäksi Igor on vanha koira eikä tiedetty miten sen sydän jaksaa muuton, se olis täyttänyt jo 13 tammikuussa 2019.

Joten tehtiin se raskas päätös, että Igor laitetaan ikiuneen.

 

Vietettiin viimeiset viikot Igorin kanssa, jokainen sai hyvästellä sen omalla ajallaan.

Mutta kun tuli aika viedä Igor lopetettavaksi, se jäi minun tehtäväksi.

 

 

Tällaisena haluan muistaa Igorin, isona pörröisenä höppänänä.

Valitettavasti se ei enää ollut iso ja pörröinen, vaan heikko ja vanha.

Kuulo oli mennyt, hampaita oli tippunut ja kummassakin silmässä oli kaihi.

 

Igor muutti meille viikkoa vailla sen 7-vuotis syntymäpäivää.

Saatiin melkein kuusi vuotta Igorin kanssa.

Igorilla ja Bellalla on 10 jälkeläistä ympäri Suomen maata.

 

Kiitos Igor kaikista näistä vuosista, olit meille tärkeä!

13-vuotias syömässä meksikolaista!

Täällä on taas ollut hiljaista kun ohjelmat ei ole suostunut toimimaan pöytäkoneella.

Läppärillä kaikki toimii joten bloggaan siis sillä.

 

Viime perjantaina oli suuri päivä kun Jesper täytti kolmetoista.

Nyt se on virallisesti teini (APUA!!! Mihin aika katosi?).

Päivän kunniaksi lähdettiin Luulajaan pankkiasioille, shoppailemaan ja syömään hyvää.

 

Löydettiin yllättäin ravintola kävelykadun varrelta jossa tarjottiin meksikolaista ruokaa

Taco Bar

 

 

Jestas kun oli hyvää... ja edullista.

Ulkona syöminen on muuten paljon edullisempaa ruotsissa kuin suomessa.

 

Jesper tilas meille kaikille kanatortillat ja natchoja, salaatti ja juoma kuului hintaan + kahvi.

 

 

Tämä oli täydellinen paikka juhlistaa Jesperin synttäreitä.

Ja jos joskus olette Luulajassa ja haluatte hyvää lounasta, suosittelen Taco Baria.

Täydet kympit minulle!

Täällä on ollut vähän hiljaisempaa viikonlopun aikana.

Krister on ollut kotona koko viikon ja olen viettänyt mielummin aikaa perheen kanssa kuin tietokoneen ääressä.

Viime viikon bloggauksetkin oli ajoitettuja ja kirjoitettuja aikaa sitten ;-)

 

Iltaisin kun katseltiin TV:tä sain kudottua valmiiksi kymmenennet villasukat tälle vuodelle.

Ja ne oli ihan minulle itselleni.

 

Sain Jesperiltä synttärilahjaksi Unelmien Käsityö-lehden ja sieltä poimin yhden sukkamallin jonka kudoin lähinnä jämälangoista.

Sen verran muutin mallia, että kudoin yksivärisen jalkaosan.

Jos senkin kutoo kirjoneuleena, niin siitä tulee mun mielestä liian paksu.

 

Nämä on kyllä pisimmät sukat jotka olen koskaan kutonut.

Mutta malli oli niin helppo, ettei niissä mennyt kauan.

 

Nämä kympin sukat on siis minulle lämmittämään kylmiä talvijalkoja.

EDIT: Pilville muistiksi, että jos kudot nämä sukat vielä itsellesi niin laita varteen vähemmän silmukoita. Tällä silmukkamäärällä sukat ovat liian isot sinulle. Jalkaterän silmukkamäärä on hyvä.

Elävissä kuvissa!

Viikonlopun tapahtumat yläkerran naaprilla ei vaikuttanut meidän suunnitelmiin mitenkään.

Krister oli töissä ja me päätettiin Jesperin kanssa kokeillä naapurimaan leffatarjontaa.

 

 

Tornion kauppakeskuksessa on BioRex ja sen ohjelmistossa pyöri viikonloppuna mm. Johnny English.

Päätettiin Jesperin kanssa, että mennään iltapäivänäytökseen katsomaan Johnny Englishiä.

 

Hämmästyttiin siitä miten hieno leffateatteri oli, siisti ja nykyaikainen.

Ei tietenkään kooltaan mitenkään verrattavissa Oulun jättimäiseen Finnkinoon, mutta paljon siistimpi.

 

Ostettiin tietysti herkkuja mukaan saliin, poppareita kurpitsassa Halloween teeman mukaisesti.

 

 

Citymarketista haettiin lisää limsaa ja karkkipussi.

 

Leffa oli.... Rowan Atkinson.

Oikeastaan koko leffa pyöri Atkinsonin ilmeitten ja liikehdinnän varassa.

Mulle Atkinson on, ja tulee aina olemaan, Mr. Bean.

 

Tämä leffa tuntui väkipakonnaiselta tehdyltä, Atkinson kantoi koko leffan.

Toki saatiin nauraa, mutta kun näille samoille vitseille ja kömmähdyksille on jo naurettu ennenkin.

 

Jesper tykkäs ja suosittelenkin leffaa 10-13 vuotiaille.

Vaikka se on K7-leffa (vanhempien kanssa K4), niin ei pienemmät lapset jaksa seurata sitä varsinkaan jos/kun ne ei osaa vielä lukea tai ymmärrä englantia.

 

Meillä oli kuitenkin kivaa Jesperin kanssa ja saatiin jotain tekemistä pitkään viikonloppuun.

Ihan varmasti mennään uudestaan leffaan joku päivä Tornioin BioRexiin.

 

 

 

 



Juuri kun pääsin kehumaan!

Kun viime viikolla ehdin kehua tätä asuinaluetta rauhalliseksi, niin nyt mun on peruttava sanani.

Viime pe/la yö oli nimittäin melkoista rumbaa kun paikalle tuli ambulanssi ja kaksi poliisiautoa.

 

Olin käynnyt Bellan kanssa yötä vasten lenkillä, kello oli vähän päälle 21, ehkä lähemmäs 22. Parkkipaikan kohdalla kuulin naisen ääntä.

Kuulin, että ääni oli humalainen ja ajattelin että porukkaa on lähdössä baariin.

Kun tulin pihalle näin että siellä oli meidän yläkerran naapuripariskunta, tuhannen päissään, tulossa pihan poikki kotia.

 

Nehän tuli heti Bellaa moikkaamaan, mutta Bella reagoi negatiivisesti; murisi, näytti hampaita ja alkoi haukkumaan.

Olin ihan häkeltynyt, ei Bella ikinään käyttäydy noin!

 

Ne tuli samaan aikaan rappukäytävään mun kanssa ja nainen meinas oikein tulla meille sisälle asti.

Hoki vaan, että rakastaa koiria mutta nyt hän ja mies haisee alkoholille.

-Joo joo, kaikki hyvin! Toistin ja paiskasin oven kiinni naisen nenän edestä.

 

Ei mennyt kuin puoli tuntia kun yläkerrasta alkoi kuulua tappelun ääniä.

Pian muija heitettiin ulos asunnosta (ainakin luulen että näin kävi äänistä päätellen).

 

Siitä alkoi jumalaton huuto ja oven hakkaaminen rappukäytävässä.

Välillä se nainen itki, välillä raivosi ja välillä vannosi rakkautta *huoh*

 

Vähän vailla puoltayötä tuli ambulanssi.

En tiedä kuka sen soitti.

Puoli yhdeltä tuli kaksi poliisiautoa.

 

Ambulanssi lähti tyhjänä, nainen laitettiin toiseen poliisiautoon.

Muuta en nähnyt, en tiedä veikö ne äijänkin vai jäikö se kotia.

 

Tappelu oli ensimmäisen parvekkeen asunnossa. Me asutaan toisen parvekkeen alakerrassa. Meidän rappukäytävässä on siis neljä asuntoa.

 

Jututin alakerran naapuria ja hän kertoi, että tämä ryyppäävä ja tappaleva pariskunta on kuulemma saanut häädön.

Ovat kuulemma harrastaneet tätä möykkäämistä pidemmän ajan jolloin naapurit on tehnyt niistä valituksia ja häätö on tullut.

Hyvä näin sillä en todellakaan ala kuuntelemaan moista p***kaa joka viikonloppu.

 

Kuukaisi ehdittiin siis nauttia hiljaisesta ja rauhallisesta naapurustosta ennen kuin totuus iski päin naamaa.

Toivotaan kuitenkin, että tilanne rauhottuu jos ne todellakin on saanut häädön ja asuntoon muuttaa rauhallista sakkia.

Jos ei, niin sit pitää alkaa kattomaan uutta asuntoa.

Osoite!

Kirjoitin TÄNNE miten kirjutuminen ruotsalaiseen väestörekisteriin tapahtuu.

Se on pelkkää paperihommaa ja odottamista, mutta myös melkoista palapeliä.

Sulla pitää nimittäin olla osoite Ruotsissa ennen kun voit anoa ruotsalaista henkilötunnusta.

 

Ja kun haet asuntoa, sinulla pitää olla ruotsalainen henkilötunnus jotta sinun luottotiedot voidaan tarkistaa.

Pieni dilemma siis.

 

Miten me ratkaistiin tämä asia?

 

Meillä kävi niin hyvin, että Kristerin työnantaja on MAHTAVA.

Krister sai nimittäin ilmoittaa Skatteverketiin osoitteeksi yrityksen pääkonttorin osoite.

Kristerhän muutti Ruotsiin jo kesäkuussa kun Jesper ja minä muutettiin vasta syyskuussa.

 

Kun Kristerillä oli osoite se pystyi aktivoimaan vanhan henkilötunnuksensa ja mennä asuntojonoon.

 

Kesäkuun lopussa Kristerille ilmoitettiin, että henkilötunnus on aktiivinen.

Heinäkuussa se ilmoittautui Haaparannan asuntojonoon.

Elokuun alussa tuli ilmoitus asunnosta.

Syyskuun ensimmäisenä arkipäivänä saatiin avaimet uuteen kotiin.

 

Heti kun Krister oli allekirjoittanut vuokrasopimuksen marssittiin Skatteverketiin ja laitettiin Jesperin ja mun henkkarihakemukset vetämään.

 

Loppujen lopuksi meillä meni helposti tämä muutto, mutta ISO kiitos siitä kuuluu Kristerin työnantajalle.

 

Viktoria-tori kesällä 2017 Suomen ja Ruotsin rajalla

Keittiö!

Tervetuloa meidän keittiöön.

Tämä huone onkin hiukan haasteellinen koska täällä ei ole juuri yhtään laskutilaa.

Miten ihmeessä tänne mahtuu tekemään ruokaa?

 

 

Tuohon nurkaan pitää tunkea kaikki kodinkoneet kuten; mikro, kahvinkeitin, leivänpaahdin, limsakone jne.

Ei onnistu millään, mun on keksittävä joku ratkaisu tähän.

 

Hella/uuni on vanha ja hidas, liesituuletin suoraan 70-luvulta.

OK, ei se voi olla 70-luvulta koska talo on rakennettu 90-luvulla, mutta kuitenkin....

Kaapit on vanhat ja kulunneet joissa joku luonnonvalkoinen pinnoite.

Tämä pinnoite on kulunut rikki kaikkien nuppien kohdalta.

Laatikot ei mene kunnolla kiinni ja roikkuu kiskoilla miten sattuu.

Mutta, minkäs teet, tähän on nyt tyydyttävä.

 

 

Alkuviikosta sain ylös verhotangon ja verhot.

 

Tänne ollaan tehty tähän mennessä se suurin investointi, eli uusi tiskikone.

Lisäksi ostin kaksi aterinlaatikkoa ja istuintyynyt, muuta en ole tarvinut hankkia (vielä).

 

Kuten huomaatte, niin meillä on käynti pihalle keittiön kautta.

"Piha" on pari riviä pihalaattoja ja neljä Tuijaa.

Eli ei mikään iso, mutta kyllä mä sinne pihavalaistuksen saan vielä viritettyä ennen talven tuloa.

 

 

Ikkuna on talon sisäpihalle josta löytyy sekä lasten leikkipaikka että grillikota.

Grillikotaan ei olla vielä tutustuttu koska mikään meidän avaimista ei toimi sen lukkoon.

 

Onneksi taloyhtiö on rauhallinen, täällä asuu eniten pienlapsiperheitä.

Lapset leikkii ahkerasti pihalla, mutta ei niistä mitään vaivaa ole meille.

Ainut miinus kun asutaan pohjakerroksessa on se, että kaikki katsoo suoraan sisälle aina kun kävelevät ohi.

Sen takia sälekaihtimet joutuu laittamaan kiinni iltasella jos haluaa esim. syödä ilman yleisöä.

Juu, jokisessa ikkunassa on sälekaihtimet.

 

Keittiön seinillä on maailman rumin beige tapetti joka on täynnä rasva- ja kädenjälkiä.

Tapetointijälki on surkeaa, alta paistaa läpi edellisen tapetin jämät.

Tapetti muistuttaa pakkauspahvia *yök* ja lattia on jotain vaaleaa muovia.

 

Tämä huone ahdistaa mua oikeasti eniten.

Täytyy vaan yrittää tehdä tästä toimivampi ja kodikkaampi.

Muuttoilmoitus Suomeen!

Odotettiin Jesperin kanssa yli viisi viikkoa, siitä kun jätettiin paperit Skatterverketiin, että meidät kirjataan ruotsalaiseen väestörekisteriin.

Kun meille vihdoinkin tuli ilmoitus postin mukana, että nyt asutte virallisesti Ruotsissa, ei mennyt kun kaksi päivää niin saatiin postia Suomen Maistraatista.

 

 

Siinä meille kerrottiin, että Jesper ja minä ollaan heidän järjestelmän tietojen mukaisesti muutettu Ruotsin Haaparannalle.

Ts. en ehtinyt itse tekemään muuttoilmoitusta ennen kun meille jo tuli ilmoitus, että se on tehty.

 

Eipä siinä, hyvä näin!

 

Tämä muuttoilmoitus on luonnollisesti tehty vain viranomaisille ja itse joutuu ilmoittamaan muutosta muille tahoille.

Mutta hyvä, että jotakin ainakin toimii automaattisesti näin tietokoneitten ja internetin aikana.



Makuuhuone!

Meidän makuuhuone on yllättävän iso.

Itse asiassa se on aika lailla saman kokoinen kuin ed. kodissa.

Joten sisustaminen menee kutakuinkin samoilla linjoilla kuin ennenkin.

Helppoa, tiedän, mutta näillä mennään toistaiseksi.

 

 

Ikkunalaudalle pitää kyllä keksiä jotakin ja ruukkuun on löydettävä riippukasvi.

Seinillä ei ole vielä mitään enkä ole oikein keksinyt mitä niille laittaisin.

Tämänkin huoneen seinät on ammuttu täyteen reikiä edellisten asukkaitten toimesta *huoh*

Seinillä on joku perustapetti, luonnonvalkoisella pohjalla vaaleanharmaita pieniä pilkkuja.

Lattialla on beige muovimatto *yök*

Ei auta muu kuin yrittää piilottaa "virheet".

 

Mulla on haaveessa uusi sänky, mutta se ei taida olla ajankohtaista vielä pitkään aikaan, on meinaan sen verran iso investointi.

Haluaisin myös uudet matot, nuo nykyiset alkaa jo olla melko pintanukkaiset eikä näytä enään siisteiltä vaikka puhtaita ovatkin.

(nämä muuten pesin heti kun näin että taloyhtiön pyykkituvassa on mattopesukone)
 

Haluaisin lukulampun sängynpäätyiselle seinälle, ei yöpöydille niin kuin nyt.

Ideoita siis riittää, mutta tätäkin huonetta pitää asua hetken ennen kun tekee päätöksiä.

 

 

Jos Kristeriltä kysytte tästä huoneesta, se sanoo: -Paska huone, sinne ei saa TV:tä.

Ja se on (puoliksi) totta.

Kyllä sinne TV:n saa, mutta ei niin että sitä voi katsoa sängyssä maaten jos sänky on asetettu noin huoneeseen.

Vastakkaisella seinällä on nimittäin kaappirivistö.

Mutta mun mielestä tuo on ainoa järkevä paikka sängylle.

Toisekseen mä en niin kaipaa sitä TV:tä makuuhuoneessa.

 

Tänne olen sentään saanut jo verhotangon ja verhot laitettua, mutta huomasin että verhot oli likaiset joten ne pitää pestä.

Ne on varmaan likaantuneet muutossa?

Kattolamppu on ed. kodin kylpyhuoneesta jonne tuunasin sen kirpparilöydöstä.

Lamppu oli ilmainen, pesin vaan lasikristallit ja spraymaalasin metalliosat valkoiseksi.

 Tänne tulee myös mun "meikkipöytä", mutta se on vasta suunnittelutasolla joten siitä ei ole kuvaa.

 

Hyvä huone tämä on kuitenkin nukkua vaikka ikkuna on sisäpihalle.

Tämä on niin rauhallinen taloyhtiö, että yöt saa hyvin nukuttua (onneksi!).

Ja pienellä lisäsisustamisella tästäkin huoneesta tulee vielä viihtyisä.

Jeti ja Mäkikotka rajalla!

Viikonloppuna Kauppakeskus Rajalla På Gränsen täällä Tornio/Haaparannalla järjestettiin tapahtuma.

Liikkeissä oli alennuksia ja pari julkkista esiintyi yleisölle.

 

Seremoniamestarina toimi Jethro Rostedt.

 

Jeti leikitti ihmisiä ja jutteli kivoja Jethromaiseen tyyliin.

Onhan se symppis tyyppi ja ihmiset tykkää.

 

Suurimman yleisöryntäyksen veti kuitenkin meidän kaikkien Mäkikotka.

 

 

Kyllähän se niin vain on, että tämä mies on Legenda eikä esittelyjä tarvitse.

Yleisöä oli ihan hirveästi ja Matti rokkas niin, että katto nousi.

 

 

Harmi vaan kun kuvat on suttusia, mutta tämä mies ei ollut hetkeäkään paikoillaan.

 

En mä mikään Matti Nykäsen musiikin fani ole, mutta kyllä ihmiset tykkäs.

Tämä oli mun eka kerta kun näin Mäkikotkan, Jetiäkään en ole nähnyt aikaisemmin.

 

Meillä oli kiva lauantai ja taas ollaan kokemusta rikkaampia.

Kiitos Kauppakeskukselle tästä kokemuksesta!



Olohuone!

Meillä on iso suorakaiteen muotoinen olohuone.

Ei mitenkään helppo sisustaa siis.

Pyörittelin huonekaluja päässäni pari päivää ja luulen, että olen saannut hyvän kuvan siitä miten huone sisustetaan.

 

Alla kuva miltä olohuone näytti puolitoista viikkoa muuton jälkeen.

 

Seinillä on beige/luonnonvalkoinen kuviotapetti suoraan vuosituhannen vaihteesta.
Seinissä on miljoona porausreikää ja tästä edelliset asukkaat sai merkinnän, oli kuulemma niitten tekemiä.
Lattialla on tammen värinen parketti joka on todella huonossa kunnossa.

 

Ajattelin jakaa huoneen kahteen osaan, TV-huoneeseen ja "konttoriin".

Konttori meillä on oltava koska tärkeitä papereita pitää säilöä jossakin ja läppäreilläkin pitää olla oma paikka (en siedä läppäreitä olohuoneen tai keittiön pöydillä tai sohvilla).

 

Vaikka sohvat on eri paria, niin onneksi ne on harmaita ja sopii näin keskenään.

Tuo vaaleanharmaa oli ed. kodin olohuoneessa ja tummanharmaa oli takkahuoneessa.

Kattolamppu oli myös takkahuoneessa ja tänne se ei sovi mun mielestä lainkaan.

Katotaan hankinko tilalle jonkun toisen jossain vaiheessa.

 

"Konttorin" pöytä on Jesperin vanha, Jesper sai meidän ed. kodin konttorista tuplasti isomman pöydän.

Tänne pitää hankkia joku pieni työtuoli ja tilanjakaja piilottamaan pöydän alla olevaa johtokaaosta.

 

Ja tietysti täältä puuttuu verhot.

Googletin kauan verhoideoita ja nyt minulla on selkeä kuva millaisen järjestelmän laitan tänne.

Ikkunaseinä tulee kokonaan täyteen verhoja niin, että nuo pienet ikkunat ei peity ja valontulo esty.

 

Onhan tämä sisustaminen mukavaa ja haluaisin hankkia kaikki HETI, mutta pakko jarruttaa vähän.

Pitää asua sisälle asuntoa hetki ja kokeilla mikä ratkaisu on paras.
Tällä hetkellä en ole vielä investoinut mitään tähän huoneeseen, kaikki löytyy omasta takaa, mutta jotain uutta tulen hankkimaan tänne.